Olemme palanneet Kiiinan kamaralle ja syksy täällä on alkanut. Palasimme kolmistaan, joten tytär jäi suomeen niinkuin oli tiedossakin. Toivoimme toki hänen muuttavan kesän kuluessa mieltään, mutta turhaan. Saana opiskelee nyt suomessa ja me kolmisin jatkamme tätä aviomiehen komennusta.

Koulu on Eetulla alkanut minusta mukavasti. Ainakin asenne on parantunut myönteisemmäksi. Rankkaahan se koulunkäynti QSI:ssa on kun on niin pitkät päivät eikä ole sitä ruokkistakaan kotona päivän välissä, kuten viime vuonna oli. Koulupäivät on klo. 8.30-16.00. Ihan on työpäivän mitta. Ei tietty näiden komennusmiesten päiviin verraten vaan ihan yleisiin perustyöpäiviin. Onkohan niitä enää olemassakaan??  Oppilasmäärä koulussa on kovasti korea painotteinen. Eetu tekee yhden historiallisen teon koulussa; hän on koulun historiassa ensimmäinen Suomalainen oppilas siellä. Ruotsalaisia on kyllä kans joitakin ja löytyy sieltä toki kansallisuuksia monia.

Aviomiehen työtahti noudattelee ikävästi samaa mahdotonta uurtamista ku aiemminkin. Eip paljo oo iloo siitä joo. Töitä, töitä, edustamisia,dinnereitä ja sillee. Onneksi hän on saanut nyt vähän pyhitettyä aikaa pojan kans harrastuksille.Ja mikä tärkeää, hän on auttanut läksyjen kanssa, koska minusta ei kyllä kielelliseti ole riemua siihen hommaan. Eikä tuo yläaste matematiikkakaan ole enää ihan hanskas josko joskus?? Apuopen löytäminen tuntuu olevan vaikeaa teiniikäisille. Pikkulapsille tutoreita kyllä löytyy, muttei näin anhoille, kun 14-15 vee.Jari ja Eetu kerran tai pari viikossa tekevät jotain liikunnallista. Sulkapalloa ei nyt hetkeen ole ollut kuvioissa, mutta uutena kärpäsenä on golffi. Ovat kerran käyneet palloja lyömässä ja innostuivat aiheesta. Ainakin Eetu kovasti jo odottaa sitä seuraavaa kertaa. Tiedä sitten innostuisinko minä moisesta? Minä olen käynyt Jarin kans tai yksin kuntosalilla jonkun kerran aina viikossa. Vähä ikävästi pääsi kesällä kunto retkahtaa, mutta eiköhän se taas tästä. Yllättävän hyvinkin jo ekasta kerrasta on siellä jaksanut hikoilla, lieneekö puutarhan leikkuukin yms. ihan kohuullista kuntoilua.

Huomenna aloitan kiinan kielen opinnot. Saas nährä miten ämmän käy? Ku ei tuo englantikaa oo häävillä pohjalla. Mutta kaikki vähäinenkin oppi on minussa kyllä kehitystä. Pakkohan siellä nyt on jotain oppia. Luulisin niin ainakin. Olen jossain pienryhmässä, joka on ilmeisesti skandinaavis-painotteinen. Ruotsalaista, tanskalaista..... Huomenna viisaampi aiheesta. Kaksi kertaa viikossa 100minuuttia. Tuleepahan mullekkin vähä lukujärjestys pohjaa. Mitään kiinalaista lajia en ole vielä aloittanut. Miettinyt kyllä.

Tänään korjattiin banaani-satoa puutarhasta. Siivojamme minulle viisasi, että eikös noita pitäisi jo "poimia" (totta häkin oli jo huomannut et puutahurihan se yksin syö koko sadon pikkushiljaa). Ei kun tuumasta toimeen, otin keittiöveitten ja hänet matkaan ja eiku puutarhaan. Vielä jakkaraa terassilta kainaloon, että hänen hyvä kiivetä.Enhän mä nyt itte sinne olis kiikkunut. Kaksi isoa terttua saimme sadoksi. Toisen annoin hänelle kotiin vietäväksi (empi ottaa niin paljoa, mutta sanoin että eikun otat vaan ja näytin että tästä toisesta on meille riittämiin) Itseasiassa enemmän kuin riittämiin, koska ei ole niin taattua osaammeko me laittaa niitä niin, että tulevat syödyksi. Vein iltakävelyllä suomi-naapureillekin maistiaiset. Että nyt on sit heilläkin ressi, että mitenköhän laittaa moiset banaanit. Joku tiesi, että paistettava ja siirapin kanssa sitte syödä. Mä luulen että jätskiä viä lisäksi niin vot! 

Tänään oli myös taas  tämä vuotuinen teveystarkastus. Kävimme sen seitsemällä lääkärillä. Onneksi tänään ei ollut jonotteluita, kovin oli hiljainen päivä. Nythän tuo meni jo vähä niinkuin rutiinilla, ku oli kauhistuksesta jo aikaisempi kokemus. Uutena lisänä oli tullut pissa-koe. Sitä ei ollut aiemmin. Vanhempi mieslääkäri, joka vain kirjas koneen mittaaman pituuden ja painon oli niin tiukasti silimillään kiinni minun kaulassa. Siis tässä kaulani struuma-möykyssä. Meiasin jo kysyä, että haluaako tohtoori kokeilla ihan? Se katteli kyllä sitä siihen malliin, että niinkuin sillä olis ollut paljonkin sanottavaa. Kyllähän se ruman isoksi on kasvanutkin. 

Jari lähti dinnerille, koitan josko Eetun saisin kattoon vaikka elokuvaa mun kanssa. Saisin häntä vähä tuosta koneesta irti.

Talvi hurahti ohi. Talviunilla ei ole oltu, mutta muuten energia on jakaantunut tähteellisempiin asioihin. Syysloma vietettiin Thaimaassa Phuketissa. oli ihan kohtuu onistunut ensimmäinen aurinkomatka meidän perheellä. Eihän se aina niin ruusuista teini-ikäisten kanssa matkustelu ole, mutta ku ei odota mahdottomia

.

 On meillä ollut vieraitakin. Kiitoksia vielä vierahille hyvästä seurasta mitä meille vaihteluksi soitte. Ja tietysti KIITOKSET myös kaikesta made in finland tuomisista. Ne ovat täällä  niin "kova sana", aina kun iskee joku kulinaristinen haikeus päälle.  Itsekkin on käyty välillä hakemas täydennyksiä koto-kemijärveltä (joulu ja ns. aikastettu pääsiäisloma).

Suomeen ei pidä kyllä lähteä lyhyille reissuille ollenkaan. Minulla joululoma ( 6 pvä.ää ) meni ihan pipariksi, johtuen näistä aikaeroista. maalis-huhtikuinen reissu ( vajaa 2 vko.a ) oli kohtuullisempi, vaikkakin sairastumiseni sitä vähän verotti. Pohjanmaalle ei tietysti ehtinyt, mutta täytynee kesällä sukuloora senkin edestä. Suuntaan tai toiseen.

Minä olen saanut orgidean kukkimaan ihan itte. Näin sitä leuhkitaan. Enemmän siinä kukkia kuin ostaessani, enkä mä edes tehnyt mitää muuta kuin laskin edellisen kukinnon jälkeen kukkaruukun varjoon joksikin kuukaudeksi. Tänään laskin kukkasia olevan noin 20 ja parit kukat on jo kuihtuneet. Muutama nuppu enää. Myrskyyöksi ymmärsin onneksi siirtää tulensuojaan.

 

Sääolosuhteet ovat  täällä kesättävät. Lämpötilat ovat nousseet ja uintikausi on siten alannut taas. Jarin kanssa kävimme perjantaina uimas/vesijuoksemas punttisalin jälkeen. Teki ihan terää. Päivä oli vain niin kirkas, että silmiin kävi ja siten kaipasin aurinkolaseja tms. suojaa silmille. Silmistä tulikin mieleen, että se on sitte minullekkin tullut vissiin ikänäkö, kun joudun yhtenään laseja nokalta nostaan. Lukemiset ja korjausompelut ainakin teettävät moista ongelmaa. Pitänee kesällä  tilailla lääkäriaikaa silmillekkin.

Nyt 21 pvä.huhtikuuta on ollut hiljaista perheeloa. Saana lähti jo viime torstaina futis-pelireissulle pohjoisempaan kiinaan ja palailee huomen iltapäivällä. Jarin saattelin Hong kongin-lautalle kun hän lähti sitä kautta reissaan Intiaan. Hänellä on 3 vko.n työreissu Shennaissa, joten tälläisellä  vajaamiehityksellä perhe elämää täällä jatketaan. Huomennahan Saana jo palailee, mutta kolmistaan sitten seuraavat viikot.

Vappu-aikaan Kiinassa on tietty juhlaa tai ainakin lomaa sen verran, että jotain kuviota tarvitti järjestää. Näitä kotiseiniä kun nuorisomme (eenkin Eetu) saa kattella liiankin kanssa. Koska olemme nyt kolmisin, niin emme uskaltautuneet isompiin kuvioihin kuin ihan "Kiinan omalle aurinkorannalle" vain. On suht lähellä ja pysymme siis Kiinassa, ettei tarvi viisumi yms. kuvioita. Toivon todella, että reissumme onnistuisi ja Saana ja Eetu nauttisivat lomapäivistään. Enkä minä vähämatkustaneena äiteenä tupeksisi kohtuuttomia, ja nauttisin minäkin lomapäivista.

Perjantaina kävimme tutustumassa lähikouluun SIS.iin, jossa Saana on ahkeroinut tämän lukuvuoden . Tutustuimme nyt Eetun hakemisen puitteissa. Hakupaprut saimme ja haastattelu on Eetulle tulossa. Meidän on kuitenkin ehkä käytävä katsastamas toinenkin vaihtoehto, koska ei ole niin sanottua että sama koulu olisi Eetulle se paras vaihtoehto. Saana ei ole vieläkään muuttanut mieltään koulunsa jatkamisen suhteen, vaan on yhä itsepintaisesti hakeutumas Rovaniemelle. Ja sekös meitä kaikkia muita harmittaa.

Aamuja lapset laskevat jo kovasti, että "koska pääsee kotiin!". Heille ei tämä kiina-koti tunnu vieläkään kodilta. Minulla ittellä on koti siellä missä perhe. Toki sitä on ollut ikävä sukulaisia ja ystäviä, mutta jotenkin arki sujuu eteenkäsin sellaisella vauhdilla, ettei juuri ikävöimään ehdi.Hirvittää ajatella kyllä Saanan ensivuotta Suomessa, mutta...................

 

 

Moikka pitkästä aikaa! Tässä on tullut vähä taukoa kirjoottelus. Ei sillä, etteikö tapahtumaa olisi ollu. Kaiketi sitä on ollut enemmänkin ku ei oo keriinny. Ja silloin ku olisin kerennyt, niin linjat ei oo ollu yhteistyökykyisiä. Saanan reissu meni hyvin siellä lentopallon merkeissä. Isi &poika reissaamiset täs kulmakunnilla olivat kans onnistuneita ( Jari kun piti muutaman kesälomapäivän). Ja olinhan minäkin mukana jollain lähikohteella. onhan sitä tosiaan rakennettu nähtävyyksiä ja hupikohteita ihan kaupungin sisäänkin.

.

 

 

Eetu "Window of the World". issa

 Eetu ja minä "Happy Valley"ssa

Jari ja Eetu tekivät myös Hong Kong-reissun. Huvipuistoa ja jättiakvaarioita. Jälkimmäinen taisi olla parempi, ku on tuota Särkänniemiä ja Linnanmäkiä kotisuomes saanut ihan "nokko".

Elo täällä on alkanut olla jo aika tasaasta. Lämpö hellittää, että olo on ihan kohtuullinen ku ei ole 30 astetta kokovuorokautta mittarissa. Tosin Suomen kesän tapaan nuo sääsket eli pikku mäkärääset tai muut sellaiset ovat ilmaantuneet kiusaksemme. Ainakin minut ne kuppaavat aina ihan onnistuneesti, mikäli vähänkin ehtoosta olen ulkosalla.Puutarhan kasteluhommat pitis ainkin jättää vähemmälle, ku silloin ne nurmipinnasta vallan intaantuvat kinttuihin. Pimiä tulee jo 18 aikoihin nykyysti. Ja aikaero suomeen on nyt +6 tuntia.

Halloweenit täällä elettiinAmerikan malliin, ja siinä olikin ihmettelemistä. Minä olin kantanut Marketista 3 kg karkkeija, ettei kepposille tarvi pikkuvieraiden alakaa. Kestihän karkit reilun tunnin ja lisäaikaa hommattiin kekseillä ja pikkusilla rusinapaketeilla, mutta niin siinä vaan kävi että valot piti portilta sammuttaa ja ovi laittaa säppiin ku ei ollut enää jaettavaa. Saana pukeutui klovniksi ja saavutti asullaan palkinnon omassa koulusarjassaan. Hyvä niin.......... oli äitee nähnyt nimittäin peruukin eteen enemmän vaivaa ku arvaattekaan. Vanhan Shekoun kauppakujilla oli yhdellä näyteikkunan mallinukella juur oikeenmoinen peruuki Saanalle. Sitä vaan ei meinattu mulle myydä sitte millään. Tuntui vaan myyjän niin vaikeelta tajuta että hullu turisti haluaa ostaa muotinuken ikkunasta kaljuksi. Minä selitin minkä kykenin ja kaveritkin taustalla tukena............ ei myy, ei myy, mitä maksaa.... sinä voit ostaa nukelle uuden..... ja sitä jatku varmasti puoli tuntia tai jotain......... eikä me lähetty minnekkään. Lopuksi se myyjä soitti jollekkin ja sitte tuli kaupat. Ja niin helposti, että oli se myyjä pettynyt ku mei ei enää jääty hinnasta pikälle tinkaamiselle. Noh, Saana sai peruukin ja nukke ei koskaan uutta tukkakuontaloa. Sillä on nimittäin ollut siitä lähtien rättiturpaani vaan päässä. Enpä ota kuitenkaan liikaa kunniaa ittelle, kyllä Saana näki kovasti vaivaa kasvomaalaamisien ja vaatteiden kanssa, että kaikki kunnia kuitenkin hälle. Oli vaan niin ikimuistoinen peruukinhankinta reissu. Pellekuvaa ei nyt valitettavasti löytynyt tähän.

 

Jari Jingshan Villan kävelykadulla ja taustalla näkyy kotohuushollia aidan takaa mäellä. Banaanipuuthan pilkistääkin sopivasti, jotka oli joskus toiseltapuolen kuvassa. Eetun makuuhuoneen ikkunaa näkyy nurkassa. Samallakohdin on Saanan huone justiinsa alapuolella. 

Koulussa on tulossa lomaviikko. Jari on tilannut meille ensimmäisen "perheloma rannoille" matkan. Lähdemme viikonlopulla 5 pvä.n reissulle Thaimaahan. Pukettiin. Vähäkös täs jänskättää, mehän ei olla oltu sitte ikinä vielä moista reissua missään, niinkuin siis ulkomailla ja aurinkorannoilla. Kerta on siis ensimmäinen. Toivotaan, että hyvin menee koko reissu kaikkine kuvioineen. Ja että lämpöä ja keliä olis sillee sopivasti eikä mahottomasti.

Talvea valkeaa sinne kotisuomeen! Lämpöösin ajatuksin teitä kaivataan harva se päivä! Milloin mistäkin asiasta, tavarasta tai vain tuoksusta tulee ihmiset tai paikat mieleen. Laitoin Peikonlehden kasvamaan yhteen ikkunalaatikkoon, ku tuli niin Raili-äitee mieleen ku peikonlehden näin........

 

 

 

 

 

 

 

Meille on sattunut pikku vahinkoja.

Ensin minä hukkasin kauppareissulta tullessa kukkaron. Joko minulta  se käännettiin tai putosi taksiin.Taksia en maksanut kukkarosta käsin, vaan laukun sivutaskusta. Eli on ihan mahdollista, että oma moka tai sitte ei. No onneksi se sattui kotiin tullessa, ja perinteisestihän silloin on aina rahat jo vähissä. Siis ei rahallista harmitusta, mutta itse kukkaro oli hyvä kaikkine lasten koulukuvatarroineen. Harmitus sikäli. Ja jotenkin olotila oli tapauksesta johtuen "loukkaantunut".

Toinen isompi harmitus sattui ihan kotona. Meillä oli täs yks keskiviikko kovasti hulinaa. Sattui veropesu ja huonekalujen toimitus samalle päivälle( Tämä on se moka). Minulla oli talossa liikaa ulkopuolista väkeä samaan aikaan. Kaikkea ja kaikkia ei saanut kytättyä koko aikaa. Pari naista liikkui pitkin taloa ripustaen verhoja ikkunoille, ja samaan aikaan 3 miestä kokosivat sohvia ja tv-tasoa yläkerrassa. Parin päivän kuluttua Saana kyseli digikameran perään. Oli vasta hankittu uusi ja vähä parempiku vanhamme. No eihän sitä sitte mistään löytynyt. Viimeksi Saana oli siirtänyt kuvia koneeseen yläkerrassa ja nyt kameraa ei mistään. Oli lähtenyt siis koneen kyljestä jonkun matkaan, mutta kenen???????? vaikia syyttää jotain tiettyä ku mahdollisuuksia on 5 ellei autokuskin laskien jopa 6. Ei saa pääsätää vierasta väkee liikaa taloon, mutta mäkin ku olin niin onnellinen, että vihdoin ne kalusteet tulee. Ja vihdoinkin saadaan verhot pesulaan. Ne vaan sattu samalle päivälle. Onneksi jäi laturi kamerasta, ku vanhan kameran laturi jäi kemijärvelle ja siksi jouduimmekin jo sen uuden kameran laittamaan. Nyt on kuitenkin se vanha kamera ja uus laturi. Oppia ikä kaikki.

Mukavampiin juttuihin. Saana lähtee kouluporukan kans torstaina Pekingin lähelle (Tianjing tms.?) lentäen lentopallo turneeseen. Pääsee näkemään vähä toisenmoista Kiinaa. Onhan se varmasti pohjoisen ero suuri tähän eteläiseen . Ja pääsee eroon meistä muista hetkeksi, se varmasti myös hyvin tärkeää.

Jari aikoo viettää kesälomapäiviä  tällä viikolla. Eetulla on syyslomaa ja voivat tehdä jotain siten yhdessä. Suunnittelivat vuoripatikointia. Jari on hankkinut jotkut ulkoilu kengät (kovan etsinnän ja sovittelun  tuloksena), mutta mulle ei vielä ole löytynyt. Lienee lähes mahdoton tehtävä. Olis kuitenkin pitänyt ne huonohkot umbrot pakata kotoa mukaan, että jotkut ees alkuun. Hong kongista kuulemma löytyy "isokenkääsille", niin kuin nuo kaverit vitsailevat. Ja eihän mulla iso pituurelta, mutta ku niin pulleva eli rintava.En tierä  koska sitte Hong kongiin? Meidän ei tarvinnu sitä toista reissua lähtee viisumeiden takia käymään nyt, kun Jari sai työluvan kuntoon.Passit on nyt sillä reissulla, ja toivomme kovasti et palauttavat keskiviikkoon mennessä. Se Saanankin reissu on jo torstaina. Ja kivahan meidän muidenkin olis nyt tehdä edes jonkumoista ,ees lyhyttä matkaa jonnekkin. Kahden tunnin matkustuksen päässäkin on jo joitain kivoja kohteita. ( Ei sillä, etteikö täällä paikallisessakin kaupungissa ole kaikki vielä näkemättä). 

Kampaajalla, hierojalla ja manikyyris on käyty. Hyviä kokemuksia. Kampaajalla kuuluu aina palveluun pää-, niska-, hartia- ja käsivarsihieronnatkin. Vaikka vain pesun kävis tahtomas niin hyvä hoito tulee. Ja omien värilootien kans saa mennä värjäykseen, mikä ei kyllä suomes onnistuusi. Eikä hinnankiroissa. Jarilla oli tehty kasvohierontakin.Eetua ei ole vielä saatu parturiin, mutta ehkäpä tas piahkoin kuitenkin. Hierojalla käydessä sain kyllä niin kipiää, ku kipiänä paikat kerran on. Jalat tahtoo olla pahin säryn kohde. Hankin nyt sisälipsuttimiksi sellaaset, jotka vähä tukis jalkakaarta, ettei avojaloin koko aikaa. Tahtoo vaan helposti olla kengättä ku tämä on tätä jatkuvaa kesää. Pitäisi täs paikallinen talvi alata pikkuhiljaa (= meidän kesä suomes). Kaupat laittaa pitkähihaista ja fleeceä tarjolle. Paikalliset alkaa paleleen vissiin. 

Banaanit jo aika kypsiä. Eetu maistoi ja tuumas: " pahaa ku lanttu!" Johon Saana: "Et taida ees tietää mille lanttu maistuu?"

On aikas moinen viikko takana. Jaria ei jur oo kotona näkyny, ku just yön käyny jonku mittasena nukkumas. On ollut niin paljon iltaohjelmaa. Niitä dinnereitä, jokunen kiinalaisen perinteen "kuukakku"-juttujen puitteis ja siihen lisänä sitte veroherrojen kans jne... Yksillä dinnereillä olin minäkin mukana. Ja olin sitte niin sairaana paikallisesta mountain-viinasta ja punkusta. Tai ehkä sain jonku ruokamyrkytyksenkin, otti se toipuminen niin koville. Vasta seuraavana iltana sain jotain pysymään sisälläni.

Hyvin me kuitenkin kävimme poliisilaitoksen haastattelut samaisen sairaspäivän aamulla. Sen aikaa kykenin tolpille. Iltapäivällä Jari kävi Saanan kans koululla opilas-vanhempi-opettaja tapaamisella. Kovasti sai Saana kehuja, kun on niin koulunkäyntiin paneutuva ja osaava.Vapaa-ajan ongelmia ei ole päässyt tytölle tulemaan, ku sitä ei oikein koululta jää... toivottavasti tasaantuu alun jälkeen, koska pitäähän sitä nyt muutakin olla ku koulua. Eetu on  vähän turhautunut. Pitäisi löytää jotain kiekon ja laskettelun tilalle. Koulu kaiketi sujuu ihan kohtuullisesti. Ainakin tuntuu, että on ihan eri meininki  ku viimme vuonna Lepistön ylä-asteella. Luokalla tais olla  koko opiskelu hukassa. Eetun opinnoille sikäli erinomainen tilaisuus irtaantua ja alkaa kantaa vastuuta omasta opiskelusta.

Lapset reissaa joululomille 22.12 ja me Jarin kans lennetään vasta 29.12.(?) Lapset saa siten pitemmän loman. Suomalaisia reissaa samalla koneella pohjoiseen muitakin, että kyllä he pärjäävät. Saana on Kiina-lappusten kans pätevämpi lomakkeiden täyttäjä ku minä, että siitäkään ei huolta. Pitää vain setviä nuo rokoteet, että tulee tarvittavat tehostepiikit kemijärvellä piikitetyksi.

Koti alkaa olla mallilla. Viimeviikon aikaansaanoksena on, että puutarha on saanut kasvit ruukuineen. Kuten täällä nyt on tapana, että on perus piha; muutamia puita, kehno nurmikko ja aitakasvit. Loput asuja laittaa itte tavallaan. Meillä on Banaani-puu, iso fiikus-pensas ja jokunen puu etupihalla.aitapensaita en osaa viä nimetä. Minä ostin pihalle  mustissa ruukuissa erilaisia viherkasveja. Kaikki taitavat olla suomessakin tavattuja, mutta pikkuisina huonekasveina myytyjä.Täällä ne on isoja ja ulkona. En arvaisi sisälle tuoda eläviä kasveja olleskaa, ku en olis ihan varma mitä toisivat tullessaan. Naapureilla on ollut mennäviikolla hämähäkkikokemuksia, ei nyt kukkiin liittyvästi vaan yleensä vain. Sellaisia kämmenen kokoisia pitkäjalkaisia hyppiviä, yök. Kuhan ei meille.... Ei kait ne vaarallisia, mutta inhottavia kuitenkin. Laitan joskus kuvia sitte myöhemmin kaikista kukista ja josko Jari olis laittanut pihakalusteetkin sitten jo. Että tulis sellaista kokonaiskuvaa.

Sisältä puuttuu oikeestaan enää mattoja, ja viimeset taulut näin ens alkuun on jo kehystettävinä. Josko alkaisi tuntua kotosammalta ja ainakin viihtyisämmältä. Loppsilaustahan voi sitte tehdä sitä myöten ku elo täällä edistyy.

En ole ollut paljoa yhteydes minnekkään suuntaan, ku aika on mennyt niin siivillä. Ja on ollut ähä väsyäkin sekä varmasti jonku sortin ikävääkin, mitä nyt en ole niin kovin tiedostanut muuna ku että väsyttää ja välistä itkettää ilman nyt suurempia syitäkään. Eikä sitä nyt sellaisena viitti olla läheisilleen yhteyksis, itkusena.

Puutarhatöillä aloitin päivän ja jotku kyläpäällikön päivälliset päättää tämän perjantain. En ole löytänyt ittelle kenkiä täältä ja huonosti on tullut hankittua vaatteitakaan, että varmasti saa repiä vähä ressiä iltavaatetuksen kans. Iltapukutilaisuus se ei ole ( yksi sellainen on teetettynä), muuten lähinnä arkivaatetta. Pitää yrittää soveltaa luovasti. Kuuma päiväkin vain sattui tulemaan, joka aina hankaloittaa nuotten vaatteetten kans. Toivottavasti on siistit juhlat, että voi aloittaa mukavaa viikonloppua lauantaina. Riittäisi se punaviini, ettei sitä mountai-viinaa. Kala-meri herkkuja kuulemma.... pohjanmaan likkaa hirvittää.

Kaikille rakkahia terkkuja ja komiaa syksyn loppua ja talven tekoa! Ootte mielessä päivittäin.

Yläkuva on puutarhan banaanipuusta ja alakuvat todistavat että satoa on tullut ja poimittu. Vertailun vuoksi kypsytettävän tertun ohessa on kaupasta ostettu tuontibanaani. Että onhan tuota kokoeroa kuitenkin. vielä ei ole kypsynyt viikossa, joten maistettu ei ole. Puutarhurit syövät salaa puista ja ihan raakoina. todistettavasti näin on nähty. Ja olihan meidänkin puun tertusta jo satoa korjattu, kun löysimme banaanit.