Olemme palanneet Kiiinan kamaralle ja syksy täällä on alkanut. Palasimme kolmistaan, joten tytär jäi suomeen niinkuin oli tiedossakin. Toivoimme toki hänen muuttavan kesän kuluessa mieltään, mutta turhaan. Saana opiskelee nyt suomessa ja me kolmisin jatkamme tätä aviomiehen komennusta.

Koulu on Eetulla alkanut minusta mukavasti. Ainakin asenne on parantunut myönteisemmäksi. Rankkaahan se koulunkäynti QSI:ssa on kun on niin pitkät päivät eikä ole sitä ruokkistakaan kotona päivän välissä, kuten viime vuonna oli. Koulupäivät on klo. 8.30-16.00. Ihan on työpäivän mitta. Ei tietty näiden komennusmiesten päiviin verraten vaan ihan yleisiin perustyöpäiviin. Onkohan niitä enää olemassakaan??  Oppilasmäärä koulussa on kovasti korea painotteinen. Eetu tekee yhden historiallisen teon koulussa; hän on koulun historiassa ensimmäinen Suomalainen oppilas siellä. Ruotsalaisia on kyllä kans joitakin ja löytyy sieltä toki kansallisuuksia monia.

Aviomiehen työtahti noudattelee ikävästi samaa mahdotonta uurtamista ku aiemminkin. Eip paljo oo iloo siitä joo. Töitä, töitä, edustamisia,dinnereitä ja sillee. Onneksi hän on saanut nyt vähän pyhitettyä aikaa pojan kans harrastuksille.Ja mikä tärkeää, hän on auttanut läksyjen kanssa, koska minusta ei kyllä kielelliseti ole riemua siihen hommaan. Eikä tuo yläaste matematiikkakaan ole enää ihan hanskas josko joskus?? Apuopen löytäminen tuntuu olevan vaikeaa teiniikäisille. Pikkulapsille tutoreita kyllä löytyy, muttei näin anhoille, kun 14-15 vee.Jari ja Eetu kerran tai pari viikossa tekevät jotain liikunnallista. Sulkapalloa ei nyt hetkeen ole ollut kuvioissa, mutta uutena kärpäsenä on golffi. Ovat kerran käyneet palloja lyömässä ja innostuivat aiheesta. Ainakin Eetu kovasti jo odottaa sitä seuraavaa kertaa. Tiedä sitten innostuisinko minä moisesta? Minä olen käynyt Jarin kans tai yksin kuntosalilla jonkun kerran aina viikossa. Vähä ikävästi pääsi kesällä kunto retkahtaa, mutta eiköhän se taas tästä. Yllättävän hyvinkin jo ekasta kerrasta on siellä jaksanut hikoilla, lieneekö puutarhan leikkuukin yms. ihan kohuullista kuntoilua.

Huomenna aloitan kiinan kielen opinnot. Saas nährä miten ämmän käy? Ku ei tuo englantikaa oo häävillä pohjalla. Mutta kaikki vähäinenkin oppi on minussa kyllä kehitystä. Pakkohan siellä nyt on jotain oppia. Luulisin niin ainakin. Olen jossain pienryhmässä, joka on ilmeisesti skandinaavis-painotteinen. Ruotsalaista, tanskalaista..... Huomenna viisaampi aiheesta. Kaksi kertaa viikossa 100minuuttia. Tuleepahan mullekkin vähä lukujärjestys pohjaa. Mitään kiinalaista lajia en ole vielä aloittanut. Miettinyt kyllä.

Tänään korjattiin banaani-satoa puutarhasta. Siivojamme minulle viisasi, että eikös noita pitäisi jo "poimia" (totta häkin oli jo huomannut et puutahurihan se yksin syö koko sadon pikkushiljaa). Ei kun tuumasta toimeen, otin keittiöveitten ja hänet matkaan ja eiku puutarhaan. Vielä jakkaraa terassilta kainaloon, että hänen hyvä kiivetä.Enhän mä nyt itte sinne olis kiikkunut. Kaksi isoa terttua saimme sadoksi. Toisen annoin hänelle kotiin vietäväksi (empi ottaa niin paljoa, mutta sanoin että eikun otat vaan ja näytin että tästä toisesta on meille riittämiin) Itseasiassa enemmän kuin riittämiin, koska ei ole niin taattua osaammeko me laittaa niitä niin, että tulevat syödyksi. Vein iltakävelyllä suomi-naapureillekin maistiaiset. Että nyt on sit heilläkin ressi, että mitenköhän laittaa moiset banaanit. Joku tiesi, että paistettava ja siirapin kanssa sitte syödä. Mä luulen että jätskiä viä lisäksi niin vot! 

Tänään oli myös taas  tämä vuotuinen teveystarkastus. Kävimme sen seitsemällä lääkärillä. Onneksi tänään ei ollut jonotteluita, kovin oli hiljainen päivä. Nythän tuo meni jo vähä niinkuin rutiinilla, ku oli kauhistuksesta jo aikaisempi kokemus. Uutena lisänä oli tullut pissa-koe. Sitä ei ollut aiemmin. Vanhempi mieslääkäri, joka vain kirjas koneen mittaaman pituuden ja painon oli niin tiukasti silimillään kiinni minun kaulassa. Siis tässä kaulani struuma-möykyssä. Meiasin jo kysyä, että haluaako tohtoori kokeilla ihan? Se katteli kyllä sitä siihen malliin, että niinkuin sillä olis ollut paljonkin sanottavaa. Kyllähän se ruman isoksi on kasvanutkin. 

Jari lähti dinnerille, koitan josko Eetun saisin kattoon vaikka elokuvaa mun kanssa. Saisin häntä vähä tuosta koneesta irti.