Talvi hurahti ohi. Talviunilla ei ole oltu, mutta muuten energia on jakaantunut tähteellisempiin asioihin. Syysloma vietettiin Thaimaassa Phuketissa. oli ihan kohtuu onistunut ensimmäinen aurinkomatka meidän perheellä. Eihän se aina niin ruusuista teini-ikäisten kanssa matkustelu ole, mutta ku ei odota mahdottomia

.

 On meillä ollut vieraitakin. Kiitoksia vielä vierahille hyvästä seurasta mitä meille vaihteluksi soitte. Ja tietysti KIITOKSET myös kaikesta made in finland tuomisista. Ne ovat täällä  niin "kova sana", aina kun iskee joku kulinaristinen haikeus päälle.  Itsekkin on käyty välillä hakemas täydennyksiä koto-kemijärveltä (joulu ja ns. aikastettu pääsiäisloma).

Suomeen ei pidä kyllä lähteä lyhyille reissuille ollenkaan. Minulla joululoma ( 6 pvä.ää ) meni ihan pipariksi, johtuen näistä aikaeroista. maalis-huhtikuinen reissu ( vajaa 2 vko.a ) oli kohtuullisempi, vaikkakin sairastumiseni sitä vähän verotti. Pohjanmaalle ei tietysti ehtinyt, mutta täytynee kesällä sukuloora senkin edestä. Suuntaan tai toiseen.

Minä olen saanut orgidean kukkimaan ihan itte. Näin sitä leuhkitaan. Enemmän siinä kukkia kuin ostaessani, enkä mä edes tehnyt mitää muuta kuin laskin edellisen kukinnon jälkeen kukkaruukun varjoon joksikin kuukaudeksi. Tänään laskin kukkasia olevan noin 20 ja parit kukat on jo kuihtuneet. Muutama nuppu enää. Myrskyyöksi ymmärsin onneksi siirtää tulensuojaan.

 

Sääolosuhteet ovat  täällä kesättävät. Lämpötilat ovat nousseet ja uintikausi on siten alannut taas. Jarin kanssa kävimme perjantaina uimas/vesijuoksemas punttisalin jälkeen. Teki ihan terää. Päivä oli vain niin kirkas, että silmiin kävi ja siten kaipasin aurinkolaseja tms. suojaa silmille. Silmistä tulikin mieleen, että se on sitte minullekkin tullut vissiin ikänäkö, kun joudun yhtenään laseja nokalta nostaan. Lukemiset ja korjausompelut ainakin teettävät moista ongelmaa. Pitänee kesällä  tilailla lääkäriaikaa silmillekkin.

Nyt 21 pvä.huhtikuuta on ollut hiljaista perheeloa. Saana lähti jo viime torstaina futis-pelireissulle pohjoisempaan kiinaan ja palailee huomen iltapäivällä. Jarin saattelin Hong kongin-lautalle kun hän lähti sitä kautta reissaan Intiaan. Hänellä on 3 vko.n työreissu Shennaissa, joten tälläisellä  vajaamiehityksellä perhe elämää täällä jatketaan. Huomennahan Saana jo palailee, mutta kolmistaan sitten seuraavat viikot.

Vappu-aikaan Kiinassa on tietty juhlaa tai ainakin lomaa sen verran, että jotain kuviota tarvitti järjestää. Näitä kotiseiniä kun nuorisomme (eenkin Eetu) saa kattella liiankin kanssa. Koska olemme nyt kolmisin, niin emme uskaltautuneet isompiin kuvioihin kuin ihan "Kiinan omalle aurinkorannalle" vain. On suht lähellä ja pysymme siis Kiinassa, ettei tarvi viisumi yms. kuvioita. Toivon todella, että reissumme onnistuisi ja Saana ja Eetu nauttisivat lomapäivistään. Enkä minä vähämatkustaneena äiteenä tupeksisi kohtuuttomia, ja nauttisin minäkin lomapäivista.

Perjantaina kävimme tutustumassa lähikouluun SIS.iin, jossa Saana on ahkeroinut tämän lukuvuoden . Tutustuimme nyt Eetun hakemisen puitteissa. Hakupaprut saimme ja haastattelu on Eetulle tulossa. Meidän on kuitenkin ehkä käytävä katsastamas toinenkin vaihtoehto, koska ei ole niin sanottua että sama koulu olisi Eetulle se paras vaihtoehto. Saana ei ole vieläkään muuttanut mieltään koulunsa jatkamisen suhteen, vaan on yhä itsepintaisesti hakeutumas Rovaniemelle. Ja sekös meitä kaikkia muita harmittaa.

Aamuja lapset laskevat jo kovasti, että "koska pääsee kotiin!". Heille ei tämä kiina-koti tunnu vieläkään kodilta. Minulla ittellä on koti siellä missä perhe. Toki sitä on ollut ikävä sukulaisia ja ystäviä, mutta jotenkin arki sujuu eteenkäsin sellaisella vauhdilla, ettei juuri ikävöimään ehdi.Hirvittää ajatella kyllä Saanan ensivuotta Suomessa, mutta...................